tiistai 7. toukokuuta 2013

“One’s destination is never a place, but a new way of seeing things.” – Henry Miller

Hellurei ja terkkuja Cairnsista! Taas on muutama hassu viikko vierähtäny ettei olla keretty netin ääreen mutta nyt tuli soppeli saepäivä ni tullee taas juttua oikeen urakalla. Viimeksi ku kirjottelin ni oltiin tosiaan lähössä pariksi päiväksi Fraser islandille ja se paikka oli ihan uskomaton. Mietittiin eka että jätetäänkö se välistä, ku ei oltu yllättäen buukattu mitään etukäteen ja vasta ku päästiin Hervey Bayhin ni alettiin miettiin asiaa ihan tosissaan. Mutta hyvinhän se taas meni vaikka ei turhia ressattu ja suunniteltu sillä päästiin parin päivän sisällä matkaan siitä ku Hervey Bayhin tultiin. Tosiaan Perjantai aamuna lähettiin lautalla kohti maailman suurinta hiekkasaarta ja oltiin molemmat aika maaame myyneitä aluksi ku sumua oli niin perhanasti ettei metriä nähäny nokkaasa pitemmälle. Onneksi meijjän onni käänty ku alettiin saapuun saarelle ja loppujen lopuksi nautittiin molemmat päivät arskaa pilvettömältä taivaalta. Oltiin kuulemma tosi onnekkaita ku edelliset kaks viikkoa oli satanu 24/7. Eka päivänä mentiin kattoon Lake Mckenzie, joka on sadeveestä täyttyny järvi ja siellä me paistateltii arskaa, pelattiin rantalentistä ja hierottiin itteemme urakalla sitä hiekkaa ku se on kuulemma super hyväksi iholle.




Ihan melkeen ku suomessa ku pelekkää mettää ja järvi. Tän jälkeen lähettiin kierteleen sademetsään ja olihan sielläki aivan ihanan näköstä ku kaikki on niin vihreetä ja ihania puita ja pensaita luontobongareitten ihimeteltäviksi.

 Jonnasta tullu melkonen puittenhalaaja tällä reissulla.



Taustalla näkkyy meijjän opas joka oli kyllä varsinainen krokotiilimies ja Jonna olis mielellään ottanu sen Suomeen matkaan kesyttään meijjän sisiliskoja.

Sen jälkee ku oltiin Pyykön pojan sanojen mukkaan nähty jo puskia ja puita joka lähtöön ni mentiin yhen leirintäalueen läpi ja siellä me nähtiin DINGOJA! Ei ne ikävä kyllä enää mitään hirviän villejä oo ku ne hengaili siinä ihmisten ympärillä ja otti rennosti grillin vieressä jos olis vaikka jotaki sattunu tippumaan. Fraser Island on ainoa paikka maailmassa missä varmuudella voi sanoa ettei ne dingot oo risteytyny koiran kanssa ja siksi sinne ei missään nimessä saa viiä koiria. Ihan samalta ne aikalailla silti näytti.



Meleko sulosia kavereita. Mutta ei veä minun Lucalle vertoja! 
Sitte lähettiinki jo meijjän majotukselle ja siellä istuttiin iltaa yhen saksalaisen tytön ja italialaisen pojan kans ja ne oli kyllä ihan huippuja! Saatiin nauraa elämääki enemmän ku Stefano kulinaristina selitti miten sydäntäviiltävää on seurata tätä aussien pullaleipä+makkara ruokakulttuuria kun niillä se ruoka on taidetta ja siitä nautitaan tunteja. Se aksentti on kyllä myös ihan paras! Stefanon tapaamisen jälkeen mun oli myös ihan pakko ostaa nutellaa ja laittaa sitä aamulla leivän päälle vaikka oon vannonu joskus etten tuu elläissää sitä tekemään!

Seuraavana päivänä ajeltiin eka vaan rantaa pitkin ja nautittiin maisemista ja käytiin tottakai kattomassa tätä luultavasti maailman kuvatuinta laivanhylkyä.





Sitten suunnattiin näköalapaikalle josta korkeilta kalliolta aukes molemmille puolille ihan älyttömän upeat rannat ja suoraa alhaalla näki ku hait uiskenteli. Sinne ei olis kyllä toivonu tippuvan ees pahimman vihamiehen. Ihan hullun pelottavia kavereita ja koska siihen aikaan hait matkaa pohjoseen ni niitä oli siellä niin paljo ettei meressä voinu uija ollenkaan.





Tuolta ku katteli ni tuntu kyllä just siltä että ollaan nimenomaan hiekkasaarella ku sitä hiekkaa näky ihan joka puolella.

 Seuraava etappi oli Champagne Pool. Siitä mulla ei riitä sanat kertomaan se oli ihan käsittämätöntä.






Kiitos luontoäitille tästä paikasta! Joka ikisen täytys kokea tuo, se vaan veti jopa meijjät hiljaseksi ku ihimeteltiin voiko nää maisemat olla todellisia.

Sitte nokka kohti Eli Creekiä! Mää voin kuvitella kuinka revitte pelihousuja siellä ku mää jankkaan vuorotellen miten mieletöntä tai uskomatonta tää on ollu ni nyt pistöän vaan kuvat ja jätän löpinät!







Ollaan niin ikionnellisia ettei skipattu tätä reissua, koska tää oli ehottomasti yks tän reissun kohokohdista.

Mun on nyt pakko jättää meijjän whitsundays kuvat ja tarinat ens kertaan ku alkaa taas tää toimisto missä päästään nettiin meneen kiinni, mutta nyt on ees vähä purettu kuvia tännekki! Tällä hetkellä ollaan Cairnsissa ja nähtiin täällä pitkästä aikaa Aadaa ja Iinaaki ja on ollu ihan huippua viettää aikaa suomiporukalla. Lauantaina lähettiin käväseen yöelämässä ku ei oo tullu täällä hetkeen taas käytyä ja olihan se mukava päästä tuulettuun! Pikkusen on sattunu kököt ilmat ni ei oo päästy laguunille ku pariin otteeseen ja aina pilvet on tullu häiritteen meijjän auringonottoa. Tänään alko tosissaan tajuaan että ei hitto tämä aika menee nopiaa! Neljä päivää enää niin nään mun murusen Singaporessa!! Mutta nyt me otetaan kaikki ilo irti Australiasta kohta me Jenna nähään!! <3

- Jenni

torstai 18. huhtikuuta 2013

"The best memories are the ones that you try to explain, but in the end... you just say... you had to be there"

Moikkamoi! Täältä tulee taas kaikki maholliset tapahtumat putkeen, kun vihdoinki on aikaa istahtaa alas sepostelemaan. Mua harmittaa itteäki kun kerkeen kirjottaan niin harvoin ni jää monet jutut kertomatta ku monen viikon takaa alkaa asioita muisteleen. Mutta nyt kerranki pääsen kirjottaan aika ajankohtasia tapahtumia ja fiiliksiä. Brisbanen jälkeen seuraava pysähdys oli sitte Noosa, josta mulla ei ollu hirveesti mitään odotuksia aateltiin vaan että pysähdellään niin ettei tarvi istua bussissa kovin montaa tuntia putkeen. Onneksi valittiin just se! Se paikka oli ihan paratiisi.






 Ilmat oli ihan huiput mitä nyt kauppareissulla saatiin vettä niskaan, mutta muuten arska paisto ihan pilvettömältä taivaalta. Oltiin Noosassa sunnuntaina iltapäivällä ja oltiin buukattu hostelli jälleen kerran ihan summassa sieltä mihin vaan satuttiin mahtumaan. Hostelli oli aivan ihana vanhan huvilan tyylinen paikka, ja me saatiin sängyt mixed dormista, jossa sillä hetkellä asu meijjän lisäksi yks poika ja kaks tyttöä.





Tää hostelli on ehottomasti mun lemppari tähän mennessä nähdyistä hostelleista. Ainut iso miinus oli kun pistorasioita ei ollu huoneissa ainoostaan käytävillä ja sieltäki niitä sai hakia kissojen ja koirien kans. Täällä tapaa välillä niin itsekkäitä ihmisiä ettei vois käsittää! Saman huomas nyt kun olis pitäny pystyä joustamaan tuon pistorasian käytön suhteen. Meijjän huoneessa oleva poika latas koko päivän jatkojoholla käytävästä sen kaikki maholliset elektroniikka laitteet eikä se ollu valmis antaa muitten ladata puhelimia ees sillon kun sillä ei itellä ollu hengenhätä sen lataamisen suhteen.. Maanantaiaamu alotettiin surffaamalla ja se oli ihan huippua en usko et aamua vois paremmin enää alottaa ku surffaamalla auringonpaisteessa ja niissä maisemissa! Meijjän surffiopettaja oli niin huvittava ja osas jopa suomea! Ainut lause minkä se tiesi oli minä rakastan sinua, ni alako jo pikkuhilijaa huvittaan ku joka välissä kuuluu minä rakastan sinua ranskalais-australialaisella aksentilla. Tiistaina tsekattiin ittemme ulos aamulla ja jätettiin kamat hostellille päiväksi ku meijjän bussi lähti vasta neljän aikaan seuraavaan paikkaan. Käytettiin päivä tottakai hyvin hyödyksi ja lähettiin lonuaan Noosan kansallispuisto. Tottakai valittiin semmonen reitti joka oli ensimmäiset kilometrit pelekkää nousua ja lämmintä oli rapiat 35 astetta. Se jos joku oli hyvää reeniä ja nopiaahan se nousu loppujenlopuksi meni ko ihimeteltiin jokkaista risua ja kivenmurikkaa ja nautittiin maisemista. 



Joku turisti siellä olla möllöttää.







Nuo maisemat oli kyllä jotaki semmosta mitä ei saa kameralle niin että se tekis niille oikeutta eikä sitä tunnetta kun istuu nuilla rantakallioilla ilman huolen häivää pysty selittään. Mutta jos jotakin kuvaavaa yrittää keksiä niin se oli vaan ihan mieletöntä! Välillä pysähtyy miettimään, että kuinka huoletonta elämää sitä tosissaanki tällä hetkellä elää. Tämmöstä mahollisuutta ei tuu ihan kovin usein elämässä, että aamulla kun herää niin sulla ei oo mitään pakollista menoa vaan voi vaan oikeesti elää niin hetkessä ja tehä mikä sinä hetkenä sattuu nappaamaan kaikista eniten. Mietin myös mitä hyvää mää oon tehny, että mää oon ansainnu tän? Mutta sitten kun mietin sitä, että oon haaveillu tästä ties kuin kauan, tehny hulluna töitä ja uskonu siihen et se päivä tulee kun mää teen tämän reissun, vaikka ihmiset jaksaa kuin paljo lannistaa niin tiiän että oon ansainnu jokaisen hetken.

Kunhan kansallispuiston joka kolkka oli nähty niin lähettiin takas hostellille hakemaan kamat ja kohti seuraavaa pysähdystä joka oli Hervey Bay. Täältä lisäilen sitte kuvat kunhan saan laitettua ne koneelle, mutta nyt pakko alkaa nukkumaan huomenna aamulla nimittäin lähetään FRASER ISLANDILLE!! Kaks päivää ajellaan autoilla ympäri maailman suurinta hiekkasaarta! Tuntuu että oon yhtä innossaan ku lapsena jouluaattoa edeltävä iltana! 

- Jenni

"If you can dream it, you can do it"

Heippa! Minä täällä taas ja enpähän oo enää yksin! Jonna tulla pölähti tänne isolle kirkolle 19.3 niin pirteänä ja valmiina seikkailuun. Ei ollu ees joutunu matkalla hukkaan niin hyvän sanakirjan oli äiti matkaan laittanu. Olihan se mukava nähä pitkästä aikaa ja saaha joku jonka kans höpötellä ku se hilijaa oleminen ei oo meijjän juttu sitte alkuunkaan. Petterin kans otettiin heti asiaksi lähtee esittelemään Jonnalle meijjän ihana kotiranta.




Petteri on tosiaan yks huippu tyyppi, johon tutustuin hostellilla kun olin yksin ne pari päivää. On se maailma vaan pieni kun heti pojahtaa suomalainen näköpiiriin ku yksin jää. Siinä se viikonloppu sitte  vierähti ku Petterin kans laiskoteltiin rannalla ja illalla kokattiin kaikkia herkkuruokia. Mutta tosiaan kun oltiin esitelty Jonnalle ne tärkeimmät paikat ni sovittiin treffit Oulutyttöjen kans ja ruvettiin valmistautuun iltaan. Ja olihan meillä ihan huippuilta! Mentiin tsekkaan sincity niminen yökerho, ku siellä oli ladies night ja pimut sai juua ilmaseksi koko illan. Me luultiin et juomatarjoilu on vaan 11 ni kitattiin sitte ihan pohojanmaankautta siihen asti, ja sitte kuultiin et se on 12 ja taas sama homma, mutta kun 12 jälkee selvis että sitä saa hörsätä koko illan ni oli maha jo niin pullollaan nestettä ettei kyenny ennää ottaa hörppyäkään. Ei niihin kyllä alkoholia ollu laitettu niihin juomiin ku sen kittaamisen jäläkee oltiin kaikki melekee vesiseleviä, mutta tulipahan nestetasapaino tasattua rannalla makaamisen jälkee. Onneks oltiin kaikki yhtä syntymähumalassa ni reivattiin koko ilta täysillä menemään ja sitte mentiin mäkkäriin aiheuttaan hämmennystä ku räkätettiin ko pölijät ja katottiin suomalaista laatuhuumoria youtubesta. Jos joku ei oo vielä nähny ni käykääpä tsekkaan suomalaista sosiaalisuutta niminen pätkä sieltä, piristää varppina päivää!



 Gold Coastilla oli kyllä ihan huippuhauskaa, mutta vähä meinas ottaa ohraleipä ku aloin tarkasteleen tarkemmin pankkitiliä ja sitä kuinka olis voinu jättää niitä shoppailuja pikkusen vähemmälle. Aikamme mietittyä päätettiin et olis ihan järkevää tehä pari viikkoo töitä ennen ku lähetää reissaan tuo koko itä-rannikko. No se ei ollu ko yks puhelinsoitto ja kahen päivän päästä oltiinki takasi Hayssa. Pakko myöntää et tunsin itteni vähä luuseriksi ku vähän päälle kolmen viikon jälkeen tuun takasi matti kukkarossa. No ei se matti ihan oikeesti vielä siellä kukkarossa ollu, mutta mää tiesin et itä-rannikolla on niin paljo nähtävää ja koettavaa ja kaikkia mielettömiä retkiä, että ennemmin menee sinne niin ettei tarvi joka killinkiä laskia. Tää kerta töissä siellä oli ihan totaalisen erilainen ku viimeksi, kun nyt sinne oli just tullu uudesta-seelannista ihan mielettömän hyviä kerijöitä niin työt suju paljon rattosammin. Ei öykkäröijjiä, huumeita ja lampaatkaan ei ollu niin viillokkia ku viimeksi. Siellä oli itseasiassa ihan mukava tehä töitä ja pari meijjän ikästä tyttöä oli tullu poikakavereitten mukana töihin ni sai ihan oman ikästä juttuseuraa. Ainut ankee juttu oli ku ei muistettu, että on pääsiäinen ni 5 päivää jouduttiin vaan olemaan tyhjän panttina, mutta ihana uima-allas pelasti jälleen siellä! Kolme viikkoa siellä sitte kuitenki vierähti vaikka kaks viikkoa oli meijjän maksimi ku suunniteltiin, mutta täällä on vaan niin turha suunnitella yhtään mitään ku ei ne onnistu kuitenkaan just niin. Lauatai aamuna lähettiin sitte sieltä Melbourneen, josta meillä oli iltalennot Brisbaneen. Meillä jäi just kivasti 5 tuntia aikaa shoppailla ja kierrellä ni Jonnaki näki vähän Melbournea.

Lauantai-iltana oltiin sitte Brisbanessa, josta oltiin ihan summamutikassa varattu hostelli ja sen kans kävi niin tuuri! Se oli ihan parinkymmenenmetrin päässä juna-asemasta johon tultiin kentältä ja muutenki tosi viihtysä.
Päivä Brisbanessa shoppailtiin ja hemmoteltiin itteämme. Lonuttiin varmasti joka ikinne pulju ja putiikki siinä kaupungissa ja se aika shoppailessa meni niin siiviillä että meinattiin unohtaa meijjän päivän päätehtävä eli ostaa bussiliput. Tässäkin asiassa meillä oli tuuria pienesti matkassa ku löydettii toimisto mistä saatiin liput todellaki sopuhintaan 5 minuuttia ennen sen sulkemisaikaa. Onneks siellä sattu olemaan tosi asiakaspalveluhenkinen työntekijä ja se jäi puol tuntia ylitöihin ni saatiin liput ostettua. Ostettiin lippu joka on voimassa 3 kk ja sillä saa pysähtyä ihan joka torpassa välillä Brisbane-Cairns jos siltä tuntuu. Jatkoa seuraa pian ni kuulette mihin torppaan me sitte päädyttiinkään!


- Jenni