Hay the place to be?

Heipparallaa! Tovi on taas vierähtäny niin etten oo päässy kirjotteleen kuulumisia kun täällä maalla ei tosiaan tuota nettiä oo ihan joka torpassa. Kirjastosta täältäki jopa löyty wifi ni pääsen laittaan teille vähä kuvia meijjän maalaisidyllistä. Melbournen reissun jälkeen olis tosiaan erittäin sekavaa sen suhteen mitä tulee tapahtuun ja kerkesin jo kertoo ettei me mitään töitä saatukkaan. Mutta se oliki vaan niin että se mies johon oltiin tänne yhteydessä pitää täällä yhenlaista työnhakutoimistoa, joka ei viikonloppuna oo auki ja ei siks vastaillu meijän pommituksesta huolimatta. Soitettiin sitte maanantaina uuelleen ja selvis, että töitä pitäs löytyä ja tiistai-iltana oltiinki jo tultu 12 tunnin matka keskelle ei mitään. Sydneyssä olo meillä jäi tosi lyhyeen, mutta kerettiin onneksi tavata ihanat Martin ja Linh, jotka on mun perhetuttuja ja asuu Sydneyssä. Ne oli ihan mielettömiä ja autto meitä ihan kaikessa. Aateltiin kuhan täältä lähetään et mennään takas Sydneyyn ja keksitään niille joku kiva ylläri kiitokseksi kaikesta.

Mutta nyt ollaan 1,5 viikkoo oltu täällä Hayssa. Viime keskiviikkona alotettiin työt yhellä farmilla, jossa meijjän hommana oli putsata ja pakata valkosipulia. Se työ ei ollu mitenkään kovin rankkaa mutta aivan super tylsää ja koska ne oli poiminu ne vähä liian myöhään ni suurin osa oli pelkkää roskaa. Ja koska meille maksettiin pakatuista laatikoista ei hirveenä hymyilyttäny ku kuuen tunnin perkkaamisen jäläkee molemmilla oli kolme laatikkoa valmiina.. Tienattiin siltä päivältä ruhtinaalliset 18 dollaria. Se homma loppu siihen, koska täällä oli tarkotus tienata ehkä jopa vähä ylimäärästäki. Torstaina sillä farmilla oli palkka päivä ja se mies tuli erikseen tuomaan meille ne meijjän huikeet tienestit, pitihän sitä tottakai pistää vähä ranttaliksi ekan palkkapäivän kunniaksi ni ostettiin molemmille siiderit ja pelikortit ai että oli juhlapäivä... Meijän oli tarkotus alottaa sitte viime viikonloppuna sipulinpoiminta ennen ku kausi loppuu, mutta mää tulin kuumeeseen ja pari päivää meniki sitte vaan sängyn pohjalla. 40 asteen helteellä se kuumeessa olo oli ihan painajaista ja melkeen aloin jo ikävöimään kotisohvaa ja viileitä ilmoja. Mutta sipulikausi on nyt paketissa ja me ei edelleenkää olla tehty päivää enempää töitä, joten aika käy TODELLA pitkäksi. Ollaan yritetty nukkua pitkään, käydä aamulenkillä ja kärvistää itteemme auringossa kyllästymiseen asti, mutta nyt alkaa kärsivällisyys loppuun tän olemisen kans ja haluais jo tehä jotaki! Nyt vaan ootellaan et melonit olis kypsiä ja päästään hommiin. Kuultiin et viikonloppuna monet farmit alottaa, joten eiköhän tää lomailu kohta lopu. Mutta ettette nyt ihan luule että ollaan masentumassa tänne ni pakko sanoo, että omalla tavallaan tää on ihana kokemus. Nähä aito Australia outback ja tämmöstä aitoa maalaiskylän meininkiä.

Tänne tullessa todistettiin ihan jäätävää maastopaloa! Ihan hullua että on niin kuuma että pellot rupiaa roihuaan ihan itestään eikä nää farmarit maha muuta ku seurata sivusta ku oma elanto tuhoutuu.

Tässä on meijjän tän hetkinen koti! Aivan ikivanha hotelli, alakerrassa on pubi ja se on varmaan ainut osa mitä tästä rakennukesta yleensä käytetään. Tällä hetkellä täällä asuu meijjän lisäksi yks 22v aussipoika, jonka auto hajos tähän lähistölle ja sen on pakko tehä töitä täällä, että sillä on rahaa korjata se auto. Ja sitte ihan älyttömän mukava 50v Fijiläinen mies, joka on auttanu meitä tän työnhaun kanssa ennen ku tiiettiin täältä ketään. Veikkaan et tää on todella harvinaista et täällä ylipäätään majottuu ketään. 

Päivisin tää on ihan viihtysä, mutta illalla ei puhettakaan et lähtisin liikkuun yksin mihinkään täällä. Mää oon kyllä niin jänishousu, etten uskalla kattoo ees kauhuleffoja ja iltasin tää on ihan ku suoraan yhestä semmosesta. Eka iltana rohkasin itteni ku oli pakko lähtee viemään vettä kylmään ja just ku olin tässä aulassa ni näin sivusilmällä, että tuolla portaissa seisoo joku ja olin niin pannarissa etten elläissää. Just ennen ku sain sydänkohtauksen ni se hahmo alko puhuun ja selvis et se oliki vaan Ricky.. Ja yhtenä iltana istuttiin iltapalalla ni vedenkeitin meni itestään päälle ja pois ja siitä pitää painaa nappia.. Pitää yrittää pitää mielikuvitus kurissa ni selvitään täällä jotenki kahestaan sitte ku nuo miehet lähtee. Pakko vielä mainita myös, että täällä on rottia, jotka on kuulemma ISOJA! Ei oo onneks nähty vielä ainuttakaan mutta joskus iltasin niitten touhuja saa kuunnella pitkänki tovin.

 Mutta on täällä kyllä hyvääki :

Tämmöstä ei ihan joka tuppukylästä löyvy! Todellaki ollu meijjän päivien pelastus varsinki ku oli ne 40 asteen helteet ni ilman allasta ei olis pystyny oleen ulkona. 

Australia Day

Australia Day ei tosiaan meillä ollu riehakkaimmasta päästä, päivä vietettiin altaalla ja nähtiin täälläki vähä elämää ku kaikki kylän lapset kokoontu altaalla ja niille oli järkätty kaikkea kivaa. Ilta istuttiin hotellilla otettiin parit ja katottiin miten paikalliset jäbät pisti kylän ainoolla kadulla turpajuhlat pystyyn ja piti ilmeisesti hauskaa omalla tavallaan. Monet ihmiset sano ennen ku lähettiin tänne, että ihmiset täällä ei oo mitään älyn jättiläisia ja se on kyllä tullu huomattua. En tiiä onko se siitä että ne lopettaa koulut melko aikasin vai siitä että ne tuhoaa omat aivosolut alkoholilla ja huumeilla jo melko varhaisessa vaiheessa. Alkoholismi kyllä kukkii tässä kylässä, mutta ei täällä kyllä varmaan pitemmän päälle mitään muutakaan tekemistä oo.

Nämä suloset kaverit piristää meijjän päivää ku kävellään altaalle. Saa ikävöimään mun Lucaa vielä enemmän! 

Tänne vaan ilmotusta minkä läningin kukaki haluaa tuliaisiksi! Kylän ainut vaatekauppa ni ei passaa ruveta nirsoileen!

 On tää kyllä aika kaunis pieni kylä ja ihania rakennuksia. Oon tosi onnellinen, että tultiin tänne vaikka tää kyllä koetteleeki välillä hermoja. Mutta ompahan kerranki aikaa vaan olla ja rentoutua eikä tarvi tuntee syyllisyyttä vaikka makais koko päivän altaalla. Ei jää mitään nähtävyyksiä kattomatta niinku isoissa kaupungeissa ku on koko ajan hirvee hinku nähä ja tehä kaikkee. Tää on kyllä ollu semmonen itsetutkiskelun paikka ku on niin paljo aikaa ni kerkee miettiä asioita, oppii arvostaan kaikkea ihan uudella tavalla ja kerkee miettiä mitä sitä oikeesti elämältä haluaa. Yks syy miks halusin lähtee reissaan oli just se, että joutuu yksin johonki ihan uusiin tilanteisiin ja saa vähä perspektiiviä asioihin mitä ei Suomessa tuu ees ajatelleeksi. Ja oppii myös itestään ihan hirveesti ku poistuu siltä omalta mukavuusalueelta. Mutta ettei nyt mee liian filosofiseksi ni  mää lähen altaalle nauttiin rentoutumisesta vielä ku voin. Toivotaan että seuraavalla kerralla pääsen kertoon teille kaiken cantaloupe meloneista ja raa´asta työnteosta! Kauhia ikävä teitä kaikkia ja nyt ku ei pääse ees skypetteleen, mutta kuukausi tehään töitä ja sitte palataan taas sivistyksen pariin ni pääsee kuuleen mitä sinne rakkaille kuuluu! <3 

-Jenni

Be yourself, everyone else is already taken

Heippa! Oli pakko tulla nuolemaan haavoja tänne nimittäin meistä ei tullukkaan vuoden 2013 sipulifarmareita! Sovittiin sen työnantajan kans että se laittaa meille tarkemman osotteen kunhan päästään tänne Sydneyyn ni voidaan ostaa junaliput ja varata hostellista paikat, mutta sähköpostia ei alkanu koskaan kuulumaan ja toimiston puhelimeen ei vastata viikonloppuna. Joten joko kyse on normi aussi meinigistä, että no worries tänne vaan niin kyllä kaikki selviää TAI sitte se on joku huijjari. Se paikka olis kuitenki ollu sen verran keskellä ei mitään ettei huvita lähtee tsekkaan kummasta vaihtoehdosta on kyse ja istua junassa 12 tuntia ehkä täysin turhaan. No me ei lannistuta maanantaina alkaa työjahti Sydneyssä! Mää vaan niin kovasti haluan johonki maalle mun sisäinen maalaisjuntti hyppi riemusta ku ajettiin Great ocean roadin jälkeen takas maaseudun kautta ja siellä oli niin kaunista! Tänne ku mää saisin oman hevostilan ja teijjät kaikki ihanat ihmiset ni mun elämä olis enemmän ku täydellistä!

Olisin päässy töihin 80 hevosen farmille, 2 tunnin ajomatkan päähän Sydneystä! Se olis ollu ihan unelmatyö ja unelmapaikka just semmonen pieni nätti maalaiskylä, mutta siellä olis ollu töitä vaan mulle ja me halutaan löytää jotaki yhessä, joten ehkä mulle tulee vielä samanlainen tilaisuus myöhemmin! Meijjän Melbournen visiitti jäi melko lyhyeksi, koska oikeestaan ainut mikä oli ihan must see juttu oli tuo Great ocean road ja ei viihytty hirveen hyvin meijjän hostellissa siellä, ja työtilanne on kuulemma tosi huono tällä hetkellä joten päätettiin tehä sinne vaan tuommonen pikareissu. Kaupunkina se oli kyllä ihan kiva, Perthin jälkeen se vaikutti tosi kalseelta, koska siellä oli kauheen sekasin tosi vanhoja kunnostamattomia rakennuksia ja siellä täällä ihan uusia. Shoppailijan näkökulmasta ihan mieletön paikka! Niihin kauppoihin olis voinu upottaa omaisuuden, mutta ikävä kyllä meikäläisen rinkka ei vedä enää yhtään vaatepartta, joten tyydyttiin ihan vaan mielikuva shoppailuun. 

Yövyttiin King Street backpackers nimisessä hostellissa joka muuten oli tosi jees, ainut mikä ärsytti ihan sikana oli se jäätävä ilmastointi! 

 Täällä on ihan hulluna Aasialaisia meijjän hostellissa ei muita oikeestaan ollukkaan. Tuntuu niin oudolta ku länsirannikolla ei nähty ainuttakaan!

Elävä vai patsas?

Jos tänne on eksyny joku joka on tulossa reppureissaan Ausseihin ni oon huomannu pari juttua, jotka ehottomasti kannattaa pakata ja joitaki ei niin tärkeitä. Ehoton ykkönen on kalsarit! Alettiin kaipaan niitä jo Perthissä vaikka oli kuuma mutta nyt ne vasta tuliki tarpeeseen ku jouduttiin tuonne jäätävän kylmään hostelliin! Kaikki kaverit kyllä tiiätte miten palijo mää rakastan kotona hengata mun raitakalsongeissa ni en käsitä miten unohin ne! Jos tää edellinen ilmotus nyt vei mun mahikset toimivaan parisuhteeseen niin no worries mate joskus se kuitenki olis tullu ilmi! Mutta siis ottakaa ne on lämpimät ja mukavat ja jos hostelleissa on nii törkiät sängyt ettei ilkee nukkua ni voi suojautua ees vähä vaatteilla! Oikeestihan kyse on legginsseistä ku täällä tuskin myyään aitoja oikeita kalsareita mutta matkustaessaki ne on ehottomat. En olis selvinny viime yötä ja 12 tuntia bussin lattialla ilman niitä. Pakkasin kaikki mun kamppeet tyhjiöpakkauspusseihin, joka vaikutti alussa ihan super idealta ja hostellissa tytöt oli kateudesta vihreitä mun viisaudesta. Mutta se ei todellakkaan ollu hyvä idea niihin pusseihin on päässy kosteutta ja nyt kaikki mun vaatteet tuoksuu ei niin ihanalle... No huomenna päästään pyykkään! Ei myöskään kannata ottaa mitään semmosia vaatteita mistä luopuminen vois käydä turhan raskaaksi, koska täällä pesukoneetki kuluttaa niitä niin että joutuu nakkaa huoletta vaatetta roskiin.

Nää on sitte ihan maailman parhaita! Oon alkanu jo suunnitteleen miten täytän rinkan näillä ku tuun takas Suomeen, koska teijjän on pakko maistaa näitä! Ja jos tuun raskassarjalaisena täältä takasi on sitte syyllinen tässä.. 

Mutta nyt ollaan sitte Sydneyssä jälleen iliman mitään havaintoja tulevasta. Toivon mukaan ens viikolla löydetään joku kunnon työpaikka, mutta siihen asti nautitaan meijjän luksus hostellista, joka on rannalla ja josta löytyy uima-allas! Ollaan siis Sydney beach house YHA hostellissa ja olo on ku olis hotellissa ihan älyttömän siistiä. Tosi paljo perheitä ja meijjän ainut huonekaveri on 60+ nainen, joten railakasta menoa odotellessa. Musta tuntuu, että voisin höpötellä loputtomiin kaikkia maan ja taivaan väliltä, mutta koitan hillitä itteeni että jaksasitte jatkossaki lukia mun turinoita. Kuulin, että Oulussaki oli menty tänään jo plussan puolelle joten nauttikaahan alkavasta keväästä! :)

- Jenni

“To live is the rarest thing in the world. Most people exist, that is all.” ― Oscar Wilde

Heippa! Keskiviikko yönä lennettiin Perthistä tänne Melbourneen ja mikä järkytys oli ku astu koneesta ulos ku täällä oli kylymä! Kello oli kuus aamulla ku oltiin perillä eli ei mikään ihme, mutta ei Perthissä tarvinnu kyllä palella ees aamusin. Ekaa kertaa oli villasukat todella tarpeen täällä! Ollaan täällä yövytty Kings street backpackers hostellissa, joka ei oo läheskään yhtä kiva ku edellinen, mutta ihan jees. Se ilmastointi mitä Perthissä kaipasin on ainut syy miks en olis viihtyny täällä yhtään pitempään nimittäin meijjän huoneessa puhalsi ihan jääkylmää ilmaa ja toppatakki olis ollu yöllä enemmän ku tarpeellinen. Oikeestaan ainut syy miks haluttiin Melbourneen oli Great ocean road ja lähettiin sitte eilen päivän reissulle, joka oli kyllä paljo hienompi kokemus mitä olisin ikinä osannu kuvitella! Se on yks paikka maailmasta, joka pitää ite nähä ja kokea sitä fiilistä ei nimittäin voi sanoin kuvailla eikä sitä saa kamerallekkaan, mutta tässä jotaki kuvia ni saatte vähä kuvaa miten mieletön se paikka oli! 

Turistit ja 12 Apostles

Ihan mieletön päivä nuo maisemat tulee kyllä muistaan loppuelämän!

Mutta tosiaan me saatiin tänään töitä!! Lähetään johonki maalle poimiin sipuleita. Löydettiin gumtreestä ilmotus, johon soitettiin aamulla ja maanataina alkaa hommat. Ens yö matkataan bussissa Sydneyyn ja huomenna jatketaan sinne farmille. Se on noin 700 km päässä Sydneystä eli todellaki jossaki keskellä ei mittään, mutta pääasia on se, että päästään tienaan ja siellä ei tosiaan voijja tuhlailla mihinkää. Tänää käytiin jo ostaan asiaan kuuluvat cowboy hatut, että ollaan uskottavia farmityttöjä :D Kuulemma täkein varuste siellä kuumuuessa on kunnolla iso hattu. Saa nähä miten meijjän käy tulee varmaan olemaan raskaampaa ku mikään pitkään aikaan mutta sitä tänne tultiin hakeen poistumista omalta mukavuusalueelta! Saa nähä miten sinne maalle kantaa netti mutta koitan päästä piakkoin ilimotteleen kuin hyviä maatalon emäntiä oikeen ollaan!  

Ikävä teitä kaikkia rakkaita! <3 Äiti anna Lucalle pusuja ja haleja multa!!

- Jenni

Wind of change

Heipparallaa! Nyt ollaan jännän äärellä! Huomenna pitää lähtee hostellista eikä meillä oo oikeen minkäänlaista varmuutta mihin ollaan menossa.. Niin kiva lähtee täältä ei siks, että täällä olis joku vikana vaan siksi että aletaan viihtyyn täällä vähä liianki hyvin. Nyt kun kuitenki on tarkotuksena reissata ja kierrellä eri paikkoja ni se ei oo hyvä että tää alkaa tuntuun jo ihan kodilta. Voisin kuvitella että löyvettäs parin kuukauven päästä ittemme täältä eikä oltas saatu aikaseksi muuta ku auringonpolttamia iholle. Meijän hostelli on siis ollu ihan mahtava! Jos joku on tulossa Perthiin ni suosittelen tätä ehottomasti!

Eihän tää todellakaan mikään viien tähen hotelli oo eikä sisustus oo suoraan avotakasta, mutta uskon että ne jotka lähtee reissaan tietää ettei täällä odota mitkää hotelli olosuhteet. Ainaki mun mielestä täällä on kaikki mitä tarvii ja saa nukkua ihan rauhassa iliman ötököitä. Tietty ilmastointi olis tosi jees, koska parina yönä on ollu vaarana hukkua omaan hikeensä, mutta oon edelleen hengissä. Ainut mikä ärsyttää hostellielämisessä eniten on se, että tavarat on aina hukassa, joka paikassa on hiekkaa ja ruuat häviää yllättäen jääkaapista. Mutta  sentään meijjän naapurissa on DRIVE-IN ALKO! Millonhan tämmösiä tulee Suomeen?

Mutta tosiaan johonki ollaan lähössä. Tänään käytiin viimesen kerran ottaan apia meijjän ihanalla biitsillä ja vitsit, että on ihanaa asua meren rannalla! Tätä tullee ikävä! Käytiin tänää aussijobsin toimistolla ja niillä on EHKÄ meille joku countrypub työ ei tiietä vielä yhtään missä päin se on eikä mitään muutakaan mutta ne soittaa huomenna aamulla ja kuullaan ollaanko saatu se ja minkälaisesta paikasta on oikeen kyse. Jos saahaan se työ se alkaa viikon päästä maanantaina eli meijjän pitäis keksiä paikka mihin mennä siksi aikaa. Joten mietittiin että lähettäs Margaret Riverille esittelee meijjän surffaus taitoja. Kaikki täällä sanoo, että se on kuulemma ihan mielettömän hieno paikka ja maisemat on on ihan uskomattomat, joten ollaan aika valmiita lähtöön! Ei jaksas jäähä pyöriin tähän samaan paikkaan vaan olis kiva nähä jotaki uutta. Mutta jos ei saaha sitä työtä lennetään huomenna illalla Melbourneen! Harvemmin kotona sattuu tällästa tilannetta ettei oo mitään tietoa mihin sitä kallistaa päänsä seuraavaksi yöksi! Mutta äiti elä huolehi meillä on homma melko hyvin hanskassa! 

Eilen käytiin sitte hostelliporukalla ulkona ja oli kyllä mukavaa! On vaan niin outoa, että täällä se sunnuntai on se pääpäivä lähtee ulos. Ihmiset alottaa juomaan joskus kahen aikaan päivällä ja baarit menee kii jo kymmeneltä. Todella outoa, mutta tottakai helpompi pystyä mennä töihin maanantaina ku pakko lähtee kotia nukkuun jo kymmeneltä. Lauantaina käytiin kuvaan auringonlaskua, joka ei oo täällä yhtään hullumpi!

Tosiaan pakkohan mulle oli sattua jotaki ei niin mukavaa ku kaikki on menny niin putkeen, joten mun hiukset otti ja kärähti oikeen urakalla ja muistutin enemmän peppi pitkätossua ku peppi ite! Värimaailma oli jostaki Oranssin ja keltakullan välimaastosta. En tosiaan tuntenu oloa yhtään kotosaksi enkä kyllä mitenkään hirveen hehkeeksikään siinä harakanpesässä, joten päätin että pakko saaha tukka takas ruskeeksi! No eilen pistettiin salonki pystyyn ja tottakai väri loppu kesken kaiken, koska ne hiukset oli niin huokoset että ne olis imeny varmaan tynnyrin ruokaöljyä itteesä. Bev lähti sitte kiireellä kauppaan ja ooteltii ja annettii sen jo laitetun värin vaikuttaa ni se meni totaalisen violetiksi!! Siinä vaiheessa jopa täällä omaksuttu no worries mate asenne oli koetuksella ku kuvittelin itteni pisamaisena Tarja Turusena violetilla sävyllä höystettynä... Ennen ku lähtiin ostaan itelleni saksia tai pipoa jolla peittää tää kauheus pestiin se ja huomattiin että violetti on hävinny! Joten sain ku sainki ihanan tummanruskeen värini takasi! Eli rauha maassa ja kaikki hyvin! :) Saattaa olla että menee tovi ennen ku pääsen teille kirjotteleen riippuu ihan mihin  se muutoksen tuuli meitä lähtee riepottaan, mutta kävi miten kävi niin ihna mahtavaa vaan mennä fiiliksen mukaan ja kattoa mihin sitä päätyy! Soittelin varalta yhelle banaaniviljelmälle itä-rannikolle jos käy niin että lennetään huomenna sinne ni ompahan ainaki ehkä joku työ siellä. Mutta nyt minä lähen peseen pyykkiä meijjän alakerran pesulan super koneilla, joilla saa pyykit haisevampina ja likasempina takasi ku sinne laittaessa ja sitte koitan ahtaa ne takasi rinkkaan. Ja tarvisin niin Heidi sun pakkaajan taitoja just nyt ni pääsisikkö millään auttaan? Ihanaa viikkoa kaikille muruille! Reportteri Maukku palaa asiaan! <3

- Jenni

Only dead fish go with the flow

Heippa murut! Mun kone alkaa olla pikku hiljaa toipunu tuosta maisemanvaihosta! Mikä näytti olevan sille yllättävän raskas muutos ku viikko piti olla ihan totaalijumissa mutta nyt pellaa taas! Mutta tosiaan koitan kirjotella tänne aina mahollisimman usein vähä kuulumisia ni pysyy kaverit ja sukulaiset kärryillä missä ne pimut viilettää. Ja niille ketkä suunnittelee reppureissua ausseihin saattaa tulla joitaki hyviä vinkkejä mutta ehkä enemmän kuitenki niitä älä tee näin juttuja.. No anyway täällä on nyt oltu jo päälle viikko ja päivät menee ihan hullua kyytiä! Lennot meni ihan hullun nopeesti ku olin oottanu että ne tullee olemaan ihan kuolemaksi, mutta ei näillä unenlahjoilla tursotin meneen melkeen koko 26 tuntia.

Meillä kävi kyllä ihan mieletön tuuri tän hostellin, sijainnin ja ihan kaiken kans. Tää hostelli on tosi siisti oon nähny vasta pari torakkaa eikä bed bugseja jeii! Ja rannalle on 50 metriä matkaa ni ekat päivät vaan nautittiin auringosta ja yritettiin karkottaa sitä kuolonkalpeutta meijjän hipiältä. Meijjän huoneessa on 5 muutaki tyttöä, jotka on ihan huippu tyyppejä. Mietittiin just Miian kans että illalla ku laittaa nukkuun ni tuntuu ihan samalta ku olis kotona täällä on jotenki vaan niin rento meininki että helppo viihtyä. 

Täällä ihmiset on ihan älyttömän avuliaita ja rentoja bussikuskit ja kaupankassat kyselee kuulumisia, tuntemattomat ihmiset moikkailee ja kaikki on vähänniinku kavereita keskenää. Lauantaina sitte tutustuttiin rannalla ihan huippuihin paikallisiin ja viien minuutin juttelun jälkee ne kutsu meijjät barbeque-iltaan niitten luo ja oli ihan tosi kiva ilta. Syötiin, juotiin ja yks pojista soitti kitaraa ja laulettiin porukalla. Ihan tosi kiva tutustua oikeesti paikallisiin ihmisiin ja nähä niitten arkea ja oppia kaikkia Australialaisia tapoja. Täällä olo on kyllä just mitä aattelinki ja ehkä vähä enemmän! Tuntee todellaki olevansa lomalla!

Tuntuu niin vaikeelta koota kaikki viikon tapahtumat ku on jotenki päivät niin sekasin, mutta tosiaan tällä viikolla yks pojista vei meijjät hyppiin kalliolta ja se oli kyllä ihan mieletön kokemus olin niin paniikissa, koska  pelkään ehkä maailman eniten korkeita paikkoja! Mutta mää tein sen! Oon ollu niin ylypiä itestäni ja muistanu varmaan hevostella siitä joka toiselle vastaantulijalle.. Mutta asiasta kukkaruukkuun niin täällä on ihan sairaan siis SAIRAAN kallista ihan kaikki. Ruoka on ainaki puolet kalliimpaa ku suomessa ja erityisesti hedelmät. Täältä ei taija saaha mitään hedelmiä alle 5e kilohintaan tuntuu hullulta ku täällähän niitä kasvaa! Mutta kuulemma itärannikolla kaikki on noin puolet halvempaa ku täällä lännessä eli kohta päästään shoppaileen! Täällä on ilmeisesti kallista siks että ihmiset tienaa ihan pirusti ku toi kaivosala ja kaikki on nyt niin iso juttu täällä ni verot on nostettu ihan kattoon. Alkoholi etenki on ihan älyttömän hintasta baarissa on ihan normaalia maksaa 15 dollaria yhestä siideristä, joten ollaan otettu aika rauhallisesta ton bilettämisen suhteen. Mutta eilen tehtiin poikkeus ja lähettiin tsekkaan yöelämää Australialaisten tyyliin. Pojat lähti näyttään meille paikkoja ja päädyttiin meijjän alakerran baarin kautta S:n lähibaariin joka muistutti jotaki Haukiputaan paikallista, mutta hauskaa oli silti. Pistettiin junteimmat tanssiliikkeet mitä tiiettiin kehiin ja näytettiin ausseille vähä mallia. Oli älyttömän kiva ilta ja tänää meni sitte rantapäivä ihan läskiksi ku nestehukka ja alkoholi ei ollukkaan nii hirveen kiva yhistelmä ni ollaan vähä kasailtu itteemme hostellilla. Mutta jotaki hyvää ni kerkesin vihdoin rustailla tännekki! :) Tyväret valmiina lähtöön!

Nyt katellaan tosiaan töitä ollaan ravattu viimeset neljä aamua aussijobsin toimistolla turhaan, mutta kuulemma maanantaina olis hyvät mahikset löytyä jotaki. Koitetaan saaha jotaki countrypub hommia ni nähtäs vähä muutaki ku isoja kaupunkeja ja muita reppureissaajia! Jos ei alkuviikosta tärppää ni sitte lähetään luultavasti johonki päin itä-rannikkoa koittaan onneamme vaikka hedelmän poiminnassa. Meijjän hostelli on niin buukattu että pystytään oleen täällä enään keskiviikkoon, joten toivottavasti löytyy jotaki ennen ku jäähään kodittomiksi. Mutta no worries mate vai mitä? Eiköhän me jotaki keksitä! Koitan tosiaan päästä kirjotteleen vähä usiammin ni teijjän ei tarvi kestää toista tämmöstä puheripulia jonka mikkään lause ei jatka edellisestä :D Mutta ikävä kaikkia rakkaita ollaan taas pian kuulolla <3 

- Jenni