"The best memories are the ones that you try to explain, but in the end... you just say... you had to be there"

Moikkamoi! Täältä tulee taas kaikki maholliset tapahtumat putkeen, kun vihdoinki on aikaa istahtaa alas sepostelemaan. Mua harmittaa itteäki kun kerkeen kirjottaan niin harvoin ni jää monet jutut kertomatta ku monen viikon takaa alkaa asioita muisteleen. Mutta nyt kerranki pääsen kirjottaan aika ajankohtasia tapahtumia ja fiiliksiä. Brisbanen jälkeen seuraava pysähdys oli sitte Noosa, josta mulla ei ollu hirveesti mitään odotuksia aateltiin vaan että pysähdellään niin ettei tarvi istua bussissa kovin montaa tuntia putkeen. Onneksi valittiin just se! Se paikka oli ihan paratiisi.

 Ilmat oli ihan huiput mitä nyt kauppareissulla saatiin vettä niskaan, mutta muuten arska paisto ihan pilvettömältä taivaalta. Oltiin Noosassa sunnuntaina iltapäivällä ja oltiin buukattu hostelli jälleen kerran ihan summassa sieltä mihin vaan satuttiin mahtumaan. Hostelli oli aivan ihana vanhan huvilan tyylinen paikka, ja me saatiin sängyt mixed dormista, jossa sillä hetkellä asu meijjän lisäksi yks poika ja kaks tyttöä.

Tää hostelli on ehottomasti mun lemppari tähän mennessä nähdyistä hostelleista. Ainut iso miinus oli kun pistorasioita ei ollu huoneissa ainoostaan käytävillä ja sieltäki niitä sai hakia kissojen ja koirien kans. Täällä tapaa välillä niin itsekkäitä ihmisiä ettei vois käsittää! Saman huomas nyt kun olis pitäny pystyä joustamaan tuon pistorasian käytön suhteen. Meijjän huoneessa oleva poika latas koko päivän jatkojoholla käytävästä sen kaikki maholliset elektroniikka laitteet eikä se ollu valmis antaa muitten ladata puhelimia ees sillon kun sillä ei itellä ollu hengenhätä sen lataamisen suhteen.. Maanantaiaamu alotettiin surffaamalla ja se oli ihan huippua en usko et aamua vois paremmin enää alottaa ku surffaamalla auringonpaisteessa ja niissä maisemissa! Meijjän surffiopettaja oli niin huvittava ja osas jopa suomea! Ainut lause minkä se tiesi oli minä rakastan sinua, ni alako jo pikkuhilijaa huvittaan ku joka välissä kuuluu minä rakastan sinua ranskalais-australialaisella aksentilla. Tiistaina tsekattiin ittemme ulos aamulla ja jätettiin kamat hostellille päiväksi ku meijjän bussi lähti vasta neljän aikaan seuraavaan paikkaan. Käytettiin päivä tottakai hyvin hyödyksi ja lähettiin lonuaan Noosan kansallispuisto. Tottakai valittiin semmonen reitti joka oli ensimmäiset kilometrit pelekkää nousua ja lämmintä oli rapiat 35 astetta. Se jos joku oli hyvää reeniä ja nopiaahan se nousu loppujenlopuksi meni ko ihimeteltiin jokkaista risua ja kivenmurikkaa ja nautittiin maisemista. 

Joku turisti siellä olla möllöttää.

Nuo maisemat oli kyllä jotaki semmosta mitä ei saa kameralle niin että se tekis niille oikeutta eikä sitä tunnetta kun istuu nuilla rantakallioilla ilman huolen häivää pysty selittään. Mutta jos jotakin kuvaavaa yrittää keksiä niin se oli vaan ihan mieletöntä! Välillä pysähtyy miettimään, että kuinka huoletonta elämää sitä tosissaanki tällä hetkellä elää. Tämmöstä mahollisuutta ei tuu ihan kovin usein elämässä, että aamulla kun herää niin sulla ei oo mitään pakollista menoa vaan voi vaan oikeesti elää niin hetkessä ja tehä mikä sinä hetkenä sattuu nappaamaan kaikista eniten. Mietin myös mitä hyvää mää oon tehny, että mää oon ansainnu tän? Mutta sitten kun mietin sitä, että oon haaveillu tästä ties kuin kauan, tehny hulluna töitä ja uskonu siihen et se päivä tulee kun mää teen tämän reissun, vaikka ihmiset jaksaa kuin paljo lannistaa niin tiiän että oon ansainnu jokaisen hetken.

Kunhan kansallispuiston joka kolkka oli nähty niin lähettiin takas hostellille hakemaan kamat ja kohti seuraavaa pysähdystä joka oli Hervey Bay. Täältä lisäilen sitte kuvat kunhan saan laitettua ne koneelle, mutta nyt pakko alkaa nukkumaan huomenna aamulla nimittäin lähetään FRASER ISLANDILLE!! Kaks päivää ajellaan autoilla ympäri maailman suurinta hiekkasaarta! Tuntuu että oon yhtä innossaan ku lapsena jouluaattoa edeltävä iltana! 

- Jenni

"If you can dream it, you can do it"

Heippa! Minä täällä taas ja enpähän oo enää yksin! Jonna tulla pölähti tänne isolle kirkolle 19.3 niin pirteänä ja valmiina seikkailuun. Ei ollu ees joutunu matkalla hukkaan niin hyvän sanakirjan oli äiti matkaan laittanu. Olihan se mukava nähä pitkästä aikaa ja saaha joku jonka kans höpötellä ku se hilijaa oleminen ei oo meijjän juttu sitte alkuunkaan. Petterin kans otettiin heti asiaksi lähtee esittelemään Jonnalle meijjän ihana kotiranta.

Petteri on tosiaan yks huippu tyyppi, johon tutustuin hostellilla kun olin yksin ne pari päivää. On se maailma vaan pieni kun heti pojahtaa suomalainen näköpiiriin ku yksin jää. Siinä se viikonloppu sitte  vierähti ku Petterin kans laiskoteltiin rannalla ja illalla kokattiin kaikkia herkkuruokia. Mutta tosiaan kun oltiin esitelty Jonnalle ne tärkeimmät paikat ni sovittiin treffit Oulutyttöjen kans ja ruvettiin valmistautuun iltaan. Ja olihan meillä ihan huippuilta! Mentiin tsekkaan sincity niminen yökerho, ku siellä oli ladies night ja pimut sai juua ilmaseksi koko illan. Me luultiin et juomatarjoilu on vaan 11 ni kitattiin sitte ihan pohojanmaankautta siihen asti, ja sitte kuultiin et se on 12 ja taas sama homma, mutta kun 12 jälkee selvis että sitä saa hörsätä koko illan ni oli maha jo niin pullollaan nestettä ettei kyenny ennää ottaa hörppyäkään. Ei niihin kyllä alkoholia ollu laitettu niihin juomiin ku sen kittaamisen jäläkee oltiin kaikki melekee vesiseleviä, mutta tulipahan nestetasapaino tasattua rannalla makaamisen jälkee. Onneks oltiin kaikki yhtä syntymähumalassa ni reivattiin koko ilta täysillä menemään ja sitte mentiin mäkkäriin aiheuttaan hämmennystä ku räkätettiin ko pölijät ja katottiin suomalaista laatuhuumoria youtubesta. Jos joku ei oo vielä nähny ni käykääpä tsekkaan suomalaista sosiaalisuutta niminen pätkä sieltä, piristää varppina päivää!

 Gold Coastilla oli kyllä ihan huippuhauskaa, mutta vähä meinas ottaa ohraleipä ku aloin tarkasteleen tarkemmin pankkitiliä ja sitä kuinka olis voinu jättää niitä shoppailuja pikkusen vähemmälle. Aikamme mietittyä päätettiin et olis ihan järkevää tehä pari viikkoo töitä ennen ku lähetää reissaan tuo koko itä-rannikko. No se ei ollu ko yks puhelinsoitto ja kahen päivän päästä oltiinki takasi Hayssa. Pakko myöntää et tunsin itteni vähä luuseriksi ku vähän päälle kolmen viikon jälkeen tuun takasi matti kukkarossa. No ei se matti ihan oikeesti vielä siellä kukkarossa ollu, mutta mää tiesin et itä-rannikolla on niin paljo nähtävää ja koettavaa ja kaikkia mielettömiä retkiä, että ennemmin menee sinne niin ettei tarvi joka killinkiä laskia. Tää kerta töissä siellä oli ihan totaalisen erilainen ku viimeksi, kun nyt sinne oli just tullu uudesta-seelannista ihan mielettömän hyviä kerijöitä niin työt suju paljon rattosammin. Ei öykkäröijjiä, huumeita ja lampaatkaan ei ollu niin viillokkia ku viimeksi. Siellä oli itseasiassa ihan mukava tehä töitä ja pari meijjän ikästä tyttöä oli tullu poikakavereitten mukana töihin ni sai ihan oman ikästä juttuseuraa. Ainut ankee juttu oli ku ei muistettu, että on pääsiäinen ni 5 päivää jouduttiin vaan olemaan tyhjän panttina, mutta ihana uima-allas pelasti jälleen siellä! Kolme viikkoa siellä sitte kuitenki vierähti vaikka kaks viikkoa oli meijjän maksimi ku suunniteltiin, mutta täällä on vaan niin turha suunnitella yhtään mitään ku ei ne onnistu kuitenkaan just niin. Lauatai aamuna lähettiin sitte sieltä Melbourneen, josta meillä oli iltalennot Brisbaneen. Meillä jäi just kivasti 5 tuntia aikaa shoppailla ja kierrellä ni Jonnaki näki vähän Melbournea.

Lauantai-iltana oltiin sitte Brisbanessa, josta oltiin ihan summamutikassa varattu hostelli ja sen kans kävi niin tuuri! Se oli ihan parinkymmenenmetrin päässä juna-asemasta johon tultiin kentältä ja muutenki tosi viihtysä.
Päivä Brisbanessa shoppailtiin ja hemmoteltiin itteämme. Lonuttiin varmasti joka ikinne pulju ja putiikki siinä kaupungissa ja se aika shoppailessa meni niin siiviillä että meinattiin unohtaa meijjän päivän päätehtävä eli ostaa bussiliput. Tässäkin asiassa meillä oli tuuria pienesti matkassa ku löydettii toimisto mistä saatiin liput todellaki sopuhintaan 5 minuuttia ennen sen sulkemisaikaa. Onneks siellä sattu olemaan tosi asiakaspalveluhenkinen työntekijä ja se jäi puol tuntia ylitöihin ni saatiin liput ostettua. Ostettiin lippu joka on voimassa 3 kk ja sillä saa pysähtyä ihan joka torpassa välillä Brisbane-Cairns jos siltä tuntuu. Jatkoa seuraa pian ni kuulette mihin torppaan me sitte päädyttiinkään!

- Jenni