Open your eyes, look within. Are you satisfied with the life you're living? Bob Marley

Heippa! Tosiaan Hayn jälkeen mentiin Sydneyyn Martinin ja Linhin luokse palautuun pariksi päiväksi siitä väsymyksestä minkä se työnteko jätti. Ja mää sain yllättäen myös flunssan ja kauhian yskän eli lepo tuli todella tarpeeseen. Oli ihana vaihtaa kuulumisia ja Martin ja Linh sai kyllä hyvät naurut ku näytettiin kuvia ja kerrottiin minkälaisissa hommissa sitä oltiinkaan oltu.

Linh kokkas ihan mielettömän ihanaa Vietnamilaista ruokaa.
Koska kerettiin olla vaan kolme päivää Sydneyssä ni ei väsymyksestä huolimatta viittiny lojua sängyn pohjalla koko päivää varsinkaan kun meillä sattu ihan mielettömän ihanat ilmat. Eka päivänä lähettiin kattoon tietty oopperatalo ja Circular Quay.

Viralliset turistikuvat.

Tuo oli kyllä kaunis paikka! Tuolta otettiin sitte lautta Manlyyn, joka oli myös tosi ihana. Pahoittelen jo etukäteen et tää postaus on tämmönen kuvaoksennus, mutta kuva kertoo enemmän kun tuhat sanaa eikö?

Kolme päivää hurahti ihan hirveetä kyytiä ja keskiviikkona jatkettiin matkaa Gold Coastille. Täällä sen lomafiiliksen vasta kunnolla sitte saiki päälle ku pääsi rannalle.

Meijjän lounas rannalla.

 On se vaan niin ihana päästä asuun lähelle rantaa!

Torstai-iltana Hamish lensi Sydneystä tänne ja lauantaina mentiin porukalla viettään päivää vesipuistoon joka oli ihan paras! Viikonloppuna käytiin myös tsekkaan Gold Coastin yöelämä ja mukavaahan sielläki oli kamera ei vaan tällä kertaa tullu matkaan. Maanantai oli sitte se päivä mitä me kaikki ootettiin nimittäin ekaa kertaa koko reissun aikana lähettiin surffaamaan! Oli se jo aikaki ku kohta kolme kuukautta täällä oltu.

Se oli ihan huippua en malta oottaa että pääsen uuestaan!

Alussa saatto olla pientä haparointia..

pientä ja pientä..

Niin me vaan kaikki päästiin ylös! Pientä harjottelua vaille ollaan valmiita seuraaviin surffikisoihin.

Meijjän viimenen yhteinen viikko Miian kans meni niin hurauksessa että ihan kauheeta. Oli niin outoa sanoa heipat ku 2,5 kk oltu 24/7 yhessä ja koettu jos jonkinmoista. Hamish oli mun kanssa täällä perjantaihin ja sitte mää jäin ihan yksin. Aluksi oli tosi outoa, mutta nyt mää oon kyllä niin nauttinu tästä kun on omaa aikaa. Tänään meni koko aamupäivä rannalla maatessa, jonka jälkeen otin kolmen tunnin päikkärit. En oo tehny minkäänlaisia suunnitelmia vaan nyt teen just niinkuin itestä parhaalta tuntuu. Jonna tulee tiistaina tänne joten kuitenkaan mulla ei oo kun pari päivää yksinoloa. Nauttikaahan muutkin viikonlopusta ja vaikka ette lomalla oliskaan niin ottakaa aikaa itellenne ja elkää tehkö yhtään mitään! Se jos joku tekee välillä hyvää! 

- Jenni

"Don't ask what the world needs. Ask what makes you come alive, and go do that. Because what the world needs is people that come alive" - Howard Thurman

Hellurei ihanat! Alan olla todella huolissaan mun vuoden bloggaaja pystin suhteen ku oon pitäny niin pitkään taas hiljaiseloa. Anteeksi kaikille tasapuolisesti! Ja samalla pyydettäköön anteeksi muiltakin sanapoliiseilta ku meijjän äitiltä, kun täällä kuulemma esiintyy turhan paljon kirjotusvirheitä. Viime aikoina on vaan ollu semmosta hulinaa ettei oo paljo kerenny tarkisteleen mitä on tullu kirjotettua ja Hayssa meni aina se kirjaston nettiaika niin tiukille että hyvä että jotaki kerkes käyvä joriseen. Nyt oon taas saman ongelman ääressä, että hirveenä kerrottavaa ja ei tiiä mistä alottas, mutta palataan nyt vielä niihin kulta-aikoihin siellä töissä ku on kauhena kuvia jääny näyttämättä!

 Auringonnousut oli ihan mielettömiä! Pari kuvaa tuli otettua niistä..

 Pikkunen! Nuo ne oli sulosia!

 Tää kaveri oli sitte vähä vähemmän sulonen.. Ja sen yks koirista oli puoleksi dingo! Se näytti niin ouvolta enemmän villieläimeltä ku koiralta.

Pojat venyttää selät notkiaksi ni jaksaa painaa töitä.

Voi että miten mulla on ikävä Chrisin naurua! Se on ehottomasti ihanin nauru mitä oon koskaan kuullu!


Viimeset viikot töissä meni ihan super nopeeta, kun siihen kaikkeen oli niin tottunu ja tiesi miten asiat tehään niin se oli paljon mukavempaaki. Viimesillä viikoilla oltiin myös aika tuttu näky Hayn paikallisessa pubissa ku tuntu, että haluaa viettää aikaa niitten ihmisten kans ennen ku pitää lähtee.  Sain myös työn lomassa otettua kaks videota ni näätte vähä miltä siellä meijjän työmaalla näyttää. Mulla ei oo ollu aikaa tehä niille videoille mitään joten laittakaa joku karsee kantrilallatus taustalle soimaan ni pääsette fiilikseen!

Tottakai me järjestettiin asianmukaset going away partyt ennen ku lähettiin ja oli kyllä ihan mielettömän hauskaa! Reivattiin koko ilta ihan täysillä pubissa. Tais olla eka kerta kun tuli tanssittua pubissa mutta nyt on sekin koettu. Loppuillasta meikäläinen yritti sujuvalla suomenkielellä toivoa biisiä, mutta jostaki syystä dj ei ymmärtäny mitä mää halusin. Iina varmaan muistaa miten hyvin se englanti suju sillon onnela aikoina pikku hiprakassa ni nyt se on kääntyny toisinpäin Suomea tulee vaikka väkisin.

Chris ja Dean!

Nää ranskalaiset tuli pari viikkoa ennen ku lähettiin ni töihin meijjän kans, mutta ikävä kyllä niillä ei kertakaikkiaan luonnistunu se homma. Hirveen mukavia typpejä, mutta oon onnellinen ettei tarvinu enää tehä yhessä töitä sen verran toivottomia tapauksia ne oli siinä hommassa. Tunnettiin Miian kans ittemme enemmän äijiksi ku tehtiin yhessä töitä. Viimesenä viikonloppuna mentiin myös joelle ranskalaisten, Deanin, Hamishin ja Rayn perheen kans ja olihan se taas lystiä.

Meijjän hymypoika

Haikeet oli kyllä fiilikset kun piti lähtee Haysta vaikka aluksi kuvittelin että se on semmosten tuuletusten paikka ku se perähikiä jää taakse, mutta niin sieltä vaan löyty aivan ihania ihmisiä. Toki myös muutama niitä ei niin ihania, mutta niiltä opin kyllä todella paljon. Semmonen kokemus mistä oon kiitollinen nyt ja aina. Myös siksi, että kuulemma yleensä backpackerit ei pääse nuihin hommiin, koska ne on ihan ammattilaisia ne woolhandlerit, jotka tuota normaalisti tekee, mutta tuo contractor jolle me tehtiin töitä on aikalailla ainut poikkeus. Oon myös kuullu tosi monelta, että se on ihan älyttömän vaikeeta ylipäätään löytää täällä töitä, koska tää koko maa on niin täynnä reppureissaajia. Oon myös huomannu, että monet reissaajat koluaa ne siisteimmät biitsit ja cooleimmat bilehostellit kun ne tulee tänne, mutta niiltä jää kokonaan näkemättä se aito Australia. Onhan se kiva nähä muitaki reissaajia ja bilettää, mutta kun tänne asti on tultu ni mää haluan kyllä riipasta myös vähä pintaa syvemmältä.


- Jenni

“Life isn't about finding yourself. Life is about creating yourself.” ― George Bernard Shaw

Hellurei! Täällä taas kirjastossa istutaan ku pitäis olla töissä. Mutta meijjän pomo tosiaan alkaa paljastaa todellisen luonteensa ja koittaa kontrolloijja meitä ihan mielensä mukaan ja kun ei suostuta siihen ei päästä töihin. Eilen se ilmotti et Miia lähtee yksin farmille ja mää jään sen luo maalaamaan. Kuulemma töitä ei oo kahelle vaikka alunperin niin piti olla. Se farmi on kaikista huonoimmassa kunnossa missä ollaan tähän mennessä oltu ja kaikista kauimpana. Ihan ku lähettäs eri teille ja toinen lähtis niitten hullujen kans johonki erämaahan jossa ei todellakaan hädän hetkellä oo mahollista soittaa mistään. Se on ihan tarpeeksi rankkaa vaikka pystyy purkaan toiselle sitä kuinka idiootteja ne ihmiset osaa olla ni sitte vielä yksin. Se todellaki käyttää hyväksi sitä että meillä ei oo autoa ja joudutaan toimiin niinku se haluaa. Onneksi siellä on töissä pari hyvää tyyppiä ja eilen ku käytiin yks päivä töissä ni päästiin Deanin kyydillä. Eilinen paikka oli tosi jees! Ihan mielettömän siisti ja suihkut oli ku hotellissa. Ainut vaan että tää farmari kasvattaa ne villat niin isoksi että se oli ihan mahotonta nostaa niitä sieltä lattialta. Sitte ku kaikki muut on niin pöhnässä edellisen illan jäliltä eikä niitten sydän varmaan kestäs mitään raskasta työntekoa ni me saatiin jalat ja käet täristen nostella niitä villoja.

Meijjän majapaikka. Miriam ja Koen tuli sanoo kaikille heipat ja lähti jatkaan matkaa. Olis ollu niin ihana, jos ne olis voinu vielä jatkaa niin olis ollu jotaki järkevää juttuseuraa, mutta ne on tehny tätä jo 5 viikkoa joten oon niin onnellinen että ne pääsi lomaileen!

Lauantaina Dean ja Hamish tuli hotellille kysyyn lähetäänkö veneileen joelle ja vaikka oltiin ihan puolikuolleita siitä väsymyksestä ni päätettiin silti lähtee ja oli kyllä huippua!

  Oli kyllä ihana tehä jotaki kivaa tuon työn vastapainoksi. Ja ihana että on ees pari tyyppiä joihin voi luottaa ja Dean on kyllä ihan mielettömän mukava ja yllättävän fiksu vaikka se on vasta 19-vuotias ja seki lopettanu koulut 12-vuotiaana. Se ei todellakaan käytä mitään aineita ja jos tulee jotaki ni tietää että voi kääntyä sen puoleen. Sen isä tekee myös sitä työtä ja oli nyt eilen ekaa kertaa samassa paikassa meijjän kans ja se on myös tosi mukava. Dean on kyllä tosi kiitollinen, että sillä on normaali perhe ja ollu turvallinen lapsuus, koska monella sen kaverilla asiat on todella paljon huonommin. Osa on alkanu käyttään aineita jo lapsena kun vanhemmat on pakottanu. Ihan tosi järkkyjä tarinoita täällä vaan kuulee ja niin surullisia ihmiskohtaloita. Suurin osa näistä ihmisistä ei nää tulevaisuutta eikä ne tajua että tän kylän ulkopuolella on oikeesti elämää. Mää oon kasvanu niin, että oon aina ajatellu että elämä on täynnä mahollisuuksia ja kaikki mitä sää todella haluat on mahollista jos vaan tarpeeksi paljon uskoo ja tekee töitä sen eteen. Ni on tosi surullista kattoa tätä menoa ku ihmiset on niin kipeitä ja masentuneita että ne pakenee sitä todellisuutta sitä niitten omaa elämää käyttämällä huumeita. Maanantai iltana istuttiin vähä aikaa ulkona porukalla ni se on ihan hirveetä katottavaa ku ne on niin hitaita. Ei ainuttakaan järkevää lausetta oo sanottavana ainut mitä sieltä täältä saa selevää on että kaikki on fucking jotaki. Mutta sentään ne on hyvällä tuulella ku ne on aineissa. Belgialaisten kans just naurettiin et oikeen toivoo et kaikki muistais ottaa niitten aamuannoksen ni päivä olis vähä miellyttävämpi. Ja ku tauko tulee ni pari tyyppiä meijjän lisäksi jää syömään ja juomaan jotaki muut lähtee omaan autoon tai huoneeseen piikille.

Lauantaina käytiin myös paikallisessa pubissa parilla ku vielä kerettiin hengaan Belgialaisten kans.

Koen, Miriam ja Hamish.

Deanin kans näytettiin Miialle ja Koenille miten sitä bilistä pelataan.

Oli kyllä niin kiva viikonloppu ja tuli niin tarpeeseen nukkua kunnolla ja ajatella jotaki ihan muuta ku töitä! Nyt vaan ootellaan et saadaan tietää ollaanko huomenna lähössä töihin ja millä. Aikasemmin oli puhe, että lähetään just sinne erämaahan torstaiksi ja perjantaiksi mutta tosiaan ku siitä ei voi ikinä tietää. Ja se voi myös soittaa tunnin varotusajalla et nyt lähetään. Vaikka se työ onki mitä on ni silti olis ihana saada työt tehtyä täällä ku tänne asti kerta tultu ni ku täältä lähetään ni sitte voikin vaan lomailla loppuajan. Vaikka oon aina arvostanu Suomea ja ajatellu että on todella onnekas kun on syntyny Suomeen, mutta nyt sitä vasta niin ajatteleeki! Oon ihan mielettömän kiitollinen, että mulla on turvallinen ja rakastava perhe ihan mielettömän ihania ystäviä ja mahollisuus kouluttautua. Mun mielestä kaikkien pitäis nähä tää mitä elämä on täällä ni vois olla että ne turhasta marisijat lopettas meleko nopiaa. Just Miian kans puhuttiin et ku täältä tullaan ni en enää ikinä valita turhasta vaan ku oon aukasemassa suun ni mietin ensin tätä kokemusta ja oon aika varmasti hiljaa sen jälkeen. Mää toivon että kaikki miettis niitä asioita mitkä oikeesti on elämässä hyvin ja olis kiitollisia siitä. Tää kokemus tulee olemaan yks mun elämän tärkeimpiä kaikesta kurasta huolimatta koska se on saanu mut tajuaan niin paljon asioita. Mutta nyt pakkaileen taas tavarat kasaan ja toivottavasti huomenna ollaan taas kyynärpäitä myöten lampaan kakissa. Ihanaa viikkoa kaikille ja ootte mull todella rakkaita! <3

- Jenni