Hellurei! Täällä taas kirjastossa istutaan ku pitäis olla töissä. Mutta meijjän pomo tosiaan alkaa paljastaa todellisen luonteensa ja koittaa kontrolloijja meitä ihan mielensä mukaan ja kun ei suostuta siihen ei päästä töihin. Eilen se ilmotti et Miia lähtee yksin farmille ja mää jään sen luo maalaamaan. Kuulemma töitä ei oo kahelle vaikka alunperin niin piti olla. Se farmi on kaikista huonoimmassa kunnossa missä ollaan tähän mennessä oltu ja kaikista kauimpana. Ihan ku lähettäs eri teille ja toinen lähtis niitten hullujen kans johonki erämaahan jossa ei todellakaan hädän hetkellä oo mahollista soittaa mistään. Se on ihan tarpeeksi rankkaa vaikka pystyy purkaan toiselle sitä kuinka idiootteja ne ihmiset osaa olla ni sitte vielä yksin. Se todellaki käyttää hyväksi sitä että meillä ei oo autoa ja joudutaan toimiin niinku se haluaa. Onneksi siellä on töissä pari hyvää tyyppiä ja eilen ku käytiin yks päivä töissä ni päästiin Deanin kyydillä. Eilinen paikka oli tosi jees! Ihan mielettömän siisti ja suihkut oli ku hotellissa. Ainut vaan että tää farmari kasvattaa ne villat niin isoksi että se oli ihan mahotonta nostaa niitä sieltä lattialta. Sitte ku kaikki muut on niin pöhnässä edellisen illan jäliltä eikä niitten sydän varmaan kestäs mitään raskasta työntekoa ni me saatiin jalat ja käet täristen nostella niitä villoja.
Meijjän majapaikka. Miriam ja Koen tuli sanoo kaikille heipat ja lähti jatkaan matkaa. Olis ollu niin ihana, jos ne olis voinu vielä jatkaa niin olis ollu jotaki järkevää juttuseuraa, mutta ne on tehny tätä jo 5 viikkoa joten oon niin onnellinen että ne pääsi lomaileen!
Lauantaina Dean ja Hamish tuli hotellille kysyyn lähetäänkö veneileen joelle ja vaikka oltiin ihan puolikuolleita siitä väsymyksestä ni päätettiin silti lähtee ja oli kyllä huippua!
Oli kyllä ihana tehä jotaki kivaa tuon työn vastapainoksi. Ja ihana että on ees pari tyyppiä joihin voi luottaa ja Dean on kyllä ihan mielettömän mukava ja yllättävän fiksu vaikka se on vasta 19-vuotias ja seki lopettanu koulut 12-vuotiaana. Se ei todellakaan käytä mitään aineita ja jos tulee jotaki ni tietää että voi kääntyä sen puoleen. Sen isä tekee myös sitä työtä ja oli nyt eilen ekaa kertaa samassa paikassa meijjän kans ja se on myös tosi mukava. Dean on kyllä tosi kiitollinen, että sillä on normaali perhe ja ollu turvallinen lapsuus, koska monella sen kaverilla asiat on todella paljon huonommin. Osa on alkanu käyttään aineita jo lapsena kun vanhemmat on pakottanu. Ihan tosi järkkyjä tarinoita täällä vaan kuulee ja niin surullisia ihmiskohtaloita. Suurin osa näistä ihmisistä ei nää tulevaisuutta eikä ne tajua että tän kylän ulkopuolella on oikeesti elämää. Mää oon kasvanu niin, että oon aina ajatellu että elämä on täynnä mahollisuuksia ja kaikki mitä sää todella haluat on mahollista jos vaan tarpeeksi paljon uskoo ja tekee töitä sen eteen. Ni on tosi surullista kattoa tätä menoa ku ihmiset on niin kipeitä ja masentuneita että ne pakenee sitä todellisuutta sitä niitten omaa elämää käyttämällä huumeita. Maanantai iltana istuttiin vähä aikaa ulkona porukalla ni se on ihan hirveetä katottavaa ku ne on niin hitaita. Ei ainuttakaan järkevää lausetta oo sanottavana ainut mitä sieltä täältä saa selevää on että kaikki on fucking jotaki. Mutta sentään ne on hyvällä tuulella ku ne on aineissa. Belgialaisten kans just naurettiin et oikeen toivoo et kaikki muistais ottaa niitten aamuannoksen ni päivä olis vähä miellyttävämpi. Ja ku tauko tulee ni pari tyyppiä meijjän lisäksi jää syömään ja juomaan jotaki muut lähtee omaan autoon tai huoneeseen piikille.
Lauantaina käytiin myös paikallisessa pubissa parilla ku vielä kerettiin hengaan Belgialaisten kans.
Koen, Miriam ja Hamish.
Deanin kans näytettiin Miialle ja Koenille miten sitä bilistä pelataan.
Oli kyllä niin kiva viikonloppu ja tuli niin tarpeeseen nukkua kunnolla ja ajatella jotaki ihan muuta ku töitä! Nyt vaan ootellaan et saadaan tietää ollaanko huomenna lähössä töihin ja millä. Aikasemmin oli puhe, että lähetään just sinne erämaahan torstaiksi ja perjantaiksi mutta tosiaan ku siitä ei voi ikinä tietää. Ja se voi myös soittaa tunnin varotusajalla et nyt lähetään. Vaikka se työ onki mitä on ni silti olis ihana saada työt tehtyä täällä ku tänne asti kerta tultu ni ku täältä lähetään ni sitte voikin vaan lomailla loppuajan. Vaikka oon aina arvostanu Suomea ja ajatellu että on todella onnekas kun on syntyny Suomeen, mutta nyt sitä vasta niin ajatteleeki! Oon ihan mielettömän kiitollinen, että mulla on turvallinen ja rakastava perhe ihan mielettömän ihania ystäviä ja mahollisuus kouluttautua. Mun mielestä kaikkien pitäis nähä tää mitä elämä on täällä ni vois olla että ne turhasta marisijat lopettas meleko nopiaa. Just Miian kans puhuttiin et ku täältä tullaan ni en enää ikinä valita turhasta vaan ku oon aukasemassa suun ni mietin ensin tätä kokemusta ja oon aika varmasti hiljaa sen jälkeen. Mää toivon että kaikki miettis niitä asioita mitkä oikeesti on elämässä hyvin ja olis kiitollisia siitä. Tää kokemus tulee olemaan yks mun elämän tärkeimpiä kaikesta kurasta huolimatta koska se on saanu mut tajuaan niin paljon asioita. Mutta nyt pakkaileen taas tavarat kasaan ja toivottavasti huomenna ollaan taas kyynärpäitä myöten lampaan kakissa. Ihanaa viikkoa kaikille ja ootte mull todella rakkaita! <3
- Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti