A Million Miles Away

Heippa! Suunnitelmat muuttu jälleen sitte viimekerran ku melonihommien alku tuntu kestävän ikuisuuden ni mntiin sitt viime perjantaina Kevinin toimistolle kyseleen tietääkö se mitään ku oltiin kertakaikkiaan loppu siihen tylsyyteen. No Kevin soitti sen kaverille Kinolle, joka järjstää ihmisiä lammasfarmille hommiin ja ilmisesti sillä kävi meitä jonku verran sääliksi ko ei oltu vielä löydetty mitään et palkkas meijjät maalaan sen taloa ennen ku lammashommat alko maanantaina. En olis uskonu et ollaan niin käteviä remppanaisia! Mää maalasin makkarin katon kahteen kertaan, seinät samaten ja kattolistat 1,5 päivässä! Miialla oli suihkuhuoneessa sama homma ja kyllähän me pistettiin tuulemaan ku kuultiin et sunnuntaina pitää olla jo valmista ku iltapäivällä lähetään ajaan sinne farmille.

Joku Kinon entinen tyttöystävä oli alottanu maalaan pinkillä, mutta ei ollu vissiin miellyttäny ni nyt se pistettiin sitte piiloon.

Nämä oli niin sulosia että! Mulla saatto pari työtuntia mennä näitä pusutellessa..

Tämä vauva oli kuulemma itkeny mun perään ku lähettiin. Ni yhtenä aamuna ku Kino tuli takas töihin farmille Haysta se tuli aamulla ja nakkas tän mun makuupussiin ja sano että se on nyt sun. Elikkä nyt mulla on koiravauvva täälläki kaikki kyseli meinaanko ottaa sen mukaan, mutta taitaa olla vähä turhan mahotonta. Pakko varmaan keksiä jotaki, koska näitä synty 12 ja kaikille ei oo paikkaa ni kaikki varmaan arvaa mihin ne päätyy.

Mutta tosiaan sunnutaina oli maalarimestarien vuoro lähtee kokeilee millasta hommaa se lammasfarmi elämä on. Sunnuntai iltana oltiin perillä ja meitä ootti semmonen vanha hökkeli omakotitalo todellaki keskellä ei mitään. Siellä oli pelkästään sen farmin omistajan talo ja sitte ne rakennukset missä ne lampaat kerittiin. Oltiin onneks niin ajoissa, että kerettiin varaan sängyt pienemmästä huoneesta, koska toinen vaihtoehto oli semmonen iso huone täynnä sänkyjä ja oltas jouduttu nukkuun niitten kerijöitten kans. Kuultiin aika villiä juttua niistä ennen tuonne lähtöä, koska huumeet on enemmän ku yleisiä tässä hommassa. Ja kyllähän se oli ihan oma maailma. Todellaki joka ilta kaikki oli melko lailla ihan pelit seis ja aamulla herättiin kuueksi töihin. Monet alko ottaan olutta jo lounasaikaan et viimisen runin aikana moni alakako olla jo aika hyvässä humalassa. Tehtiin töitä 7.30-17-30 Ja siihen mahtu neljä runia, jollon siis tehtiin töitä ihan tukka putkella ja yks run oli 2 tuntia. 

Aamulla kaikki valmistautu päivään ja auringonnousu näky ihanasti ovesta.

Vasemmassa reunassa on noiden kerijöiden paikat ja niitä oli tuolla yhteensä 10. Oltiin kahella eri puolella eli yhtä aikaa piti huolehtia viidestä eri kerijästä. Kun ne alottaan kerimään ni ensin otetaan mahavilla, joka meijjän piti vaan kerätä ja nakata tuommoseen pussiin. Sitte takajalat ja persuuksen ympärys, jollon me käytiin kerään ne paskat siitä villasta ja siinä sai olla tosi nopia ettei ne kerkee kääntää sitä lammasta niin ettet sää enää saa niitä. Sitte vielä lastalla putsata koko ajan sitä irtovillaa ettei se sotkeennu siihen villapeitteeseen. Tää oli siis yhen ihmisen homma ja sai kyllä juosta koko ajan johonki suuntaan et kerkes tehä kaiken. Yks keräs sen villapeitteen ja heitti tuohon pöydälle, jossa siitä revittiin kaikki paska ja muu huono pois. Se oli ihan mielettömän vaikeeta saaha kerättyä se villa koska se on ihan jäätävän kokonen ja yllättävän painava! Ja sitte vielä nakata siihen pöydälle niin ettei se oo tuhannen mutkalla. Sai kyllä pakarat ja takareidet kyytiä ku kaks tuntia kyykkäs nostamaan sitä villaa. Kaks ihmistä oli siinä pöydällä tekemässä sitä villan putsaamista ja siinäki sai olla kyllä todella nopia ennen ku uus villa nakattiin vanhan päälle.

Meki päästiin kokeileen kerimistä! Oli ihan super vaikeeta! Tuo keriminen on kuulemma raskain työ mitä Australiassa tehään. Yks syy miksi ne käyttää niin paljo huumeita on se, että ne lievittää kipuja ja jaksaa paremmin tehä tuota. Ja raskaalta se kyllä tuntu ensinnäki pitää se lammas paikallaan ja sitte yrittää olla tekemättä haavoja, koska nuo terät on ihan jäätäävän terävät tuossa koneessa. Kolmena päivänä viidestä sattu niin paha haaveri että jouduttiin ompeleen. Ekana päivänä yks mies veti kaulavaltimon siltä lampaalta auki ja sitä verta pulppus ja oltiin sitte sen jälkee kyynärpäitä myöten käet veressä. Joillekki näille kerijöille lampailla ei oo mitään arvoa ne hakkaa ja potkii ja jos sattuu joku haava ni ei palijo liikuta. Yks päivä olin niin raivona, että olin ihan varma et meen ja kiskasen pari kertaa sitä jätkää munille ja täysillä. Se nimittäin ite keri miten sattuu ja sai sille lampaalle mahaan niin ison haavan et sisäelimet juhutteli siinä melkee ulkopuolella. No se sitte ompeli sen ihan asiallisesti, mutta se oli niin raivona siitä, että kun se oli valmis ni se potkas täysiä sitä lammasta mahaan ihan vaan varmuuen vuoksi, ku toinen oli jo ihan tuskissaan valamiiksi. 

Sitte kun ne on valmiita ni ne lampaat laitetaan menemään tuosta putkesta eri aitaukseen ni kun se jätkä oli pahoinpidelly sen lampaan ja pisti sen tuonne ni se lammas jäi tuskissaan makaamaan tuonne alas eikä pystyny nouseen. Silmät vaan pyöri päässä ku kävi varmaan ihan perhanasti. Tuommosia tilanteita ku joutuu näkeen ni viiltää kyllä niin sydämmestä. Mutta se on vaan parempi antaa olla, koska suurin osa on niin pöllyssä että jos meet valittaan niille ni joudut luultavasti vaikeuksiin. Ne on myös suurin osa todella tyhmiä, koska ne on lopettanu 12-vuotiaana koulun ja alakanu vaan opetteleen tuota kerimistä ni niitten kans on vaan parempi koittaa pysytellä tietyn etäisyyden päässä. Osa oli ihan mukavia, mutta suurin osa oli suoraan sanottuna niin tyhjäpäitä, että raasto todellaki hermoja vielä työpäivän jälkeen hengata niitten kans samojen seinien sisällä. 

 Oli kyllä ehottomasti rankinta mitä oon ikinä elämässäni joutunu kokemaan. Se työ on niin fyysistä ja oot kirjaimellisesti lampaan paskassa päästä varpaisiin koko päivän. Toinen meijjän pomoista oli ihan täys idiootti ja aivan aineissa koko päivän ni se saatto kilahtaa hetkenä minä hyvänsä. Yhtenä päivänä sain paskasen villatupon suoraan päin näköä ja perästä kuulu että "dont you fucking idiot know, that this is shit" . En ollukkaan vielä parina päivänä huomannu mitä se paska on. Viimesenä päivänä oli kroppa jo niin väsyny, että olis tehny mieli heittää lattialle makaamaan ja alakaa vollottaan. Mutta oon todella kiitollinen, että saan nähä miten ihmiset täällä oikeesti elää. Nää on niitä aitoja Australialaisia ihmisiä täällä maalla ja tää on niitten arkipäivää. 

 ikävä kyllä tuo ei ole rusketusta vaan ihan sitä itteään.

Mää en oo koskaan ollu mitenkään semmonen, että mua olis ilettäny olla vähä paskassa, tallilla ku oon eläny puolet elämästä. Mutta tuo lampaan haju ja se, että tuolla suihku oli semmonen että se viemäri ei vetäny ja se amme oli täynnä ruskiaa vettä ku yrität pestä itteäs pisti jo niin ärsyttään.

Hamish ja pikku vauvva tauolla.

Niitä lampaita oli ihan perhanasti. Päälle 4000 lammasta kerittiin sen viiden päivän aikana. 

Nuo kerijät tienaa tuosta hommasta kyllä hyvin, mutta noin raskaasta työstä kyllä kuuluuki saada hyvät rahat. Keskimäärin ne saa jopa 10 000 kuukaudessa.

Jeii! Viimenen päivä ja loppu alko häämöttää!

Eilen ku päästiin takas tänne Hayihin ja hotellille tuntu niinku olis tullu johonki isoonki kaupunkiin. Ku oli kauppa ja muitaki ku ne samat ihmiset. Sitä oli niin onnellinen siitä omasta sängystä ja kaikista tavaroista ku töissä meillä oli mukana ihan vaan kaikista tarpeellisimmat eli suunnilleen työvaatteet ja hammasharja. Ja puhelin voi miten ihanaltya tuntu ku pääsi kosketuksiin ulkomaailman kans ku ollu viis päivää ilman puhelinta.

Meijjän huonekaveri mitä tykkäätte? Sulonen eikö?

 Mutta nyt kirjasto menee kiinni ja pakko lähtee, mutta ens viikolla lähetään taas samoihin hommiin ni koitan päästä ens viikonloppuna ilmotteleen kuinka siellä pärjättiin! Haleja!

- Jenni